maanantai 25. heinäkuuta 2011

What's the secret to make things better?

Pari päivää on kulunut Norjan terrori-iskuista, enkä vieläkään voi käsittää. Miksi? Miksi pitää tappaa nuoria, jotka haluavat tehdä tästä maailmasta paremman paikan? Minkä takia? Miten kukaan voi olla niin sairas, että tappaa yksin yli 90 henkeä muutamaan tuntiin? Mihin tämä maailma on oikein menossa? 

Kun jotain näin kamalaa tapahtuu rakkaassa naapurimaassa, se pysäyttää miettimään voiko näin käydä meille. Pariin otteeseen todistetut koulusurmat osoittavat, että Suomikaan ei ole mikään lintukoto, ei sellaisia ole edes olemassa. Miten näitä voi estää? -Ei mitenkään. Kun yksittäisellä ihmisellä naksahtaa päässä, jatkoa ei voi ennustaa. Sairas mieli pystyy suunnittelemaan tarkoin tapposuunnitelmat, eikä kukaan voi epäillä mitään. Minkä takia ihminen on ihmiselle susi? Miksi me emme voi elää sovussa välittämättä poliittisista, uskonnollisista, rodullisista tai mistään muistakaan rajoista? Miksi asioita ei voi hoitaa puhumalla, vaan on aina tartuttava aseisiin ja tapettava viattomia ihmisiä? 

Entinen yhteiskuntaopin opettajani sanoi aikoinaan meille oppilaille, että "te olette seuraava sukupolvi, joka sotii". Jos tässä ei nyt sotaa syty, niin ainakin jokin aikakauden muutos on käsillä. Eurooppa on vuosikymmenten ajan ollut ilman suurempia sotia, mutta nyt levottomuudet tuntuvat vain lisivän. Talous on kuralla ja ihmiset elävät taloudellisessa ahdingossa. Siltikin me haluamme vain lisää. Lisää valtaa, lisää rahaa, lisää, lisää, lisää. Eikö olisikin jo aika pysähtyä miettimään, mikä elämässä on oikeasti tärkeää? 



Geir Rönning - Why

In the night, there's a candle burning
Little light full of ache and yearning
For the child who won't be returning
And all the loved ones left behind

Morning breaks with the news of violence
Nothing moves in the haze of silence
Deep inside it feels like a riot
Oh, where can I find peace of mind?

(And they say that our trouble's just begun)
Tell me how
(Tell me how much we'll lose before we've won)
These tears won't dry

So I'm asking
Why? Why?
Will we ever find the answer?
Why? Why?
Why can't love be all that matters?
Why? Why?
While we try to understand
Faith and hope are slipping through our hands
Can you tell me why?

What's the secret to make things better?
Where's the thread holding us together?
How do we find the key that lets us
Open up our hearts and minds?

Winds of faith blow us past our limits
Spend our lives searching for forgiveness
Can one voice really make a difference?
Still I know we've got to try

(And they say that our trouble's just begun)
Tell me how
(Tell me how much we'll lose before we've won)
These tears won't dry

So I'm asking
Why? Why?
Will we ever find the answer?
Why? Why?
Why can't love be all that matters?
Why? Why?
While we try to understand
Faith and hope are slipping through our hands
(Tell me why)

Tears are falling down like rain
A flood of questions come
It is getting hard to wake
Is really love so hard to find?

So I'm asking
Why? Why?
Will we ever find the answer?
Why? Why?
Why can't love be all that matters?
Why? Why?
While we pray to understand
Faith and hope are slipping through our hands
Tell me why

   Norway <3 Words seem inadequate to express the sadness we feel.

perjantai 15. heinäkuuta 2011

The White Canvas

En ole kyllä piiiitkään aikaan taas kirjoitellut, kun viime aikoina on (vihdoin!) ollut aika paljon tekemistä. Onni on potkinut persuuksille oikein olan takaa, nimittäin sain kuin sainkin sen opiskelupaikan, jota eniten halusin. :) Tässä on sitten viime viikonloppu ja tämä viikko ollut kaikenlaista järkkäilyä asunnon ynnä muiden suhteen. Yllättävän helposti ja kivuttomasti löytyi sopiva asunto näin muutaman sadan kilometrin päästä. Nyt sitten olen innolla selaillut IKEAn sivuja ja suunnitellut sisustusta. Tänäänkin hain kirjastosta oikein vinon pinon sisustuskirjoja.

Uuden asunnon sisustaminen on siitä kivaa puuhaa, että tyhjä asunto on kuin valkoinen kangas. Siitä saa taiottua vaikka sun mitä, jos vaan jaksaa käyttää  mielikuvitusta, aikaa --ja tietysti rahaa. Tämä muuttaminen pakkailuineenkin on aikas huippua. Kerrankin saa karsittua kaiken turhan roinan ja pakattua mukaan vaan sen tarpeellisen. No en mä nyt tiedä onko kaikki pakatut kenkäparit, vaatekerrat ja pikkuesineet niin maailman välttämättömimpiä tavaroita, mut toisaalta ne omat, vanhat esineet tuo sen kodin tunnun. Niissähän niitä tarinoita piisaa ja jokainen pieni koriste-esine henkii omaa historiaansa. 

Itse tykkäänkin siitä, että sisustus on kovin pelkistetty, mutta pienet yksityiskohdat, juuri ne tarinoita kertovat esineet, luovat tilaan mielenkiintoa. Liialliset härpäkkeet ja krumeluurit luo vaan turhaa häslinkiä ja hulabaloota. Mieluummin sitä satsaa muutamiin kauniisiin esineisiin, kun tuhansiin pieniin.    


Maailman suloisin purnukka! :)
http://www.ombrellino.fi/tuotteet/lelut/peltilaatikot/bambi-pyorea-peltipurkki-iso.html
Voi kumpa saisin tälläisen IKEAn sohvan...
http://www.ikea.com/fi/fi/catalog/products/S39873831#/S49873835/
Laitilan Wirvoitusjumatehtaan limsapullot on jo sinällään kivoja sisustusesineitä, eikä sisällössäkään mitään vikaa ole. Muistaakseni tuotteet on vielä lisäaineettomia..:) Sopii siis vaikka muuttojuomaksi!
http://laitilan.imaginer.fi/tuotteet/Messina/

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Seitsemän surua ja saatana kadulla

Oon tässä tutustunut ihan uuteen tuttavuuteen: Veronica Maggioon. Aivan loistava ruotsalainen artisti! :) Harmi vaan, etten ole aikaisemmin kyseiseen laulajattareen törmännyt, nimittäin tuosta Satan i Gatan-biisiä olisin voinut hyvin popitella eroketutukseen viime talvena. Eipä ne sanat kai siitä miksikään vanhentuneet ole, tunne vaan on nyt jo (Luojan kiitos!) laantunut.

Tällä hetkellä Maggion biiseistä eniten iskee Sju Sorger. Paitsi että tuleva perjantai ahdistaa pääsykoetuloksineen, niin meidän koiravanhus päätti sitten alkaa tekemään kuolemaa. Se sokea reppana haahuilee ja karkailee ympäriinsä, ei suostu syömään/juomaan ja ei enää oikein tahdo puheeseenkaan reagoida. Jotenkin koko tilanne on katkeransuloinen. Kyseinen karvakuono kun otettiin meille silloin, kun minä lähdin kouluun, minulle koulupäivän jälkeiseksi seuraksi. Ilmeisesti koiruuden elämä oli ajoitettu sen mukaan, että nyt kun lähden kotoa pois, niin pojan työt on tehty. :') Jospa se vielä hetken jaksaisi. Suru on suuri jo nyt, kun tietää, että Kuoleman sen kohta korjaa...

Veronica Maggio - Sju Sorger
  Länge leve du min vän...

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Kulkukoiria ja mattokauppiaita

Helteet loppui ja normaali Suomen kesä sateineen ja kylmine keleineen on taas täällä. Aloinpa sitten selailemaan koneelta kansioita ulkomaanmatkoista. Silmään pisti yksi yhdistävä tekijä aika monen reissun kohdalla, nimittäin kulkukoirat. :D Oiskohan ollut toinen etelänmatka joskus alle 10-vuotiaana, kun tämä innostus kulkukoiriin alkoi. Oikeastaan se lähti kulkukissasta, joka oli meitä vastassa hotellihuoneen keittiön penkillä. Samaisen hotellin lähistöllä viihtyi monenlaista kulkukoiraakin, joiden kanssa tuli tehtyä tuttavuutta. Siitä se ajatus sitten lähtikin. Suomessa kulkukoiriin törmää tositosi harvoin ja yleensä nekin ovat vaan karanneet omistajiltaan. Tuolla etelän maissa näitä koirareppanoita kuitenkin liikuskelee, ja näin eläinrakkaana ihmisenä en voi vastustaa kiusausta olla höpisemättä niille. Tässäpä muutamia kuvia matkoilta -niin ja niistä kulkureista. 
   
Fuertoventura:
Mikä lie haikalan luuranko.
Purentavikainen kaveri. Murinoineen ja takkuisine turkkineen näytti ihan riivatulta.

Egypti:
Mattokauppa keskellä ostoskeskuksen aulaa.
Niilin ylitys.

Meneeköhän Egyptin markkinoilla paremmin?
Karnakin temppelin portti.
Temppelin väsyneet temmeltäjät. Kävi sääliksi siinä lähemmäs 50 asteen helteessä. :(
Karnakia...


Rodos:
Tämä sankari nukkui keskellä autotietä!!
Lindos...

...ja Lindoksen laiha portinvartija



Turkki:
Pienen kylän kostea kaduntallaaja.

Sininen moskeija.
Hagia Sofian alttari.
Rantakoira jossakin pienessä kylässä Marmaranmeren rannalla.

Auringonlasku keskellä Mustaamerta. <3

Jotenkin niin sympaattinen kyltti suomalaiselle. Mutta eihän sieltä haleja saanut, "hali" kun turkiksi ilmeisesti tarkoittaa mattoa... 

Tämä nyt jättää tommosia ihme välejä noiden kuvien väliin, joten jos joku ihana ihminen osaa nuo korjata, niin voisin kaipailla ohjeistusta... :)

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Puhimaisia pohdintoja

Viime yönä tuli taas pohdittua tulevaisuutta. Tämä kesä ja tuleva syksy tuo tullessaan monta uutta seikkailua; kotoa poismuutto, uusi opiskelupaikka, uudet kaverit ja ihan uusi ympäristö. Kirjahyllystä osui silmääni varsin sopiva kirja (tai vihko-mikä-lie), joka antaa melkoisen hyviä vinkkejä tulevaan. Kohti uusia seikkailuja (Nalle Puhin elämäniloa) -kirja. Tähän poimin nyt 10 ohjetta. (Tästä tulee piiiiiiiitkä postaus...)

1. Etsi itsellesi sopiva seikkailu
On varmaan sanomattakin selvää, että opiskelupaikan ja tulevan kotikaupungin etsimiseen pitää käyttää huolella aikaa. Miettiä onko se just se paikka, mihin haluaa ja mitä sen eteen on valmis tekemään. Omalla kohdallani mieleisen opiskelupaikan löytyminen tuli ihan puun takaa. Vasta viime talvena päädyin kyseiseen vaihtoehtoon, että "tämä se on, tätä haluan opiskella". Hain vähän vitsillä opolta esitteitä Tampereen yliopistosta ja kuinkas ollakaan sieltä löytyi juuri se mieleinen. Mielessäni ei ollut kertaakaan ennen sitä päivää käynyt edes sekunnin murto-osaa se, että voisin opiskella Tampereella. Pääsykokeissa tuli käytyä ja nyt saa vielä pari viikkoa jännätä, että onko se muutto etelään edessä vai ei.

2. Varaudu myös vastoinkäymisiin
Niin, voihan se olla, ettei Tampereen yliopiston ovi avaudu syksyllä. Seuraavana aamuna pääsykokeiden jälkeen tämmönen fiilis iski aika toden teolla. Heräsin syvästä unesta kuudelta ja mieleen juolahti vaikka vallan mitä asioita, mitkä jäi kirjoittamatta siihen pirun paperiin. Pisti oikein vihaksi, etten sitäkään asiaa muistanut ja heti vaan pyöri mielessä se, etten sinne varmasti pääse. Kamalaa! Noh, vastoinkäymisiin on varauduttava, joten jospa se joku muu opiskelupaikka minullekin irtoaisi ja sitten ensi keväänä haen ihan toisenlaisella tohinalla. 

3. Nauti matkakuumeesta 
Onhan se ihanaa aloittaa elämä ihan omillaan, saada oma, omanlainen koti, suunnitella sisustusta ja niin edelleen. Monenlaisia visioita pyörii päässä, mutta harmi vaan, ettei niitä vielä voi käytännössä toteuttaa. Kyllä mä odotan sitä päivää innolla, että saan oman asunnon ja pääsen tekemään siitä oman pienen pesän. Ei sillä, ettenkö omassa lapsuuden kodissa viihtyisi tai tätä omana kotinani pitäisi, mutta on kuitenkin kiva jo päästä luomaan omaa elämää ja tulevaisuutta.

4. Muonavarat mukaan - ei askeltakaan ilman evästä!
Näinhän se menee. Hyvät eväät on kaiken A ja O. Pienenä me rakennettiin sisarten ja serkkujen kanssa lähimetsään majaa. Majan rakentaminen tai siellä leikkiminen ei olisi ollut mitään ilman kunnon eväitä. Koko reissun kohokohta oli aina se evästauko. Mä olen siitä onnekkaassa asemassa, että kotoa saa aina ruokaa mukaan, lähtipä sitten minne tahansa - ja vieläpä ilmaiseksi. Enkä nyt tarkoita, että vanhempien ostamia säilöntäaineilla ahdattuja ruokia pakkaisin mukaani, vaan maat ja mannut on pullollaan ruokaa. Metsistä löytyy marjoja, joita voi tunkea pakkaseen, perunat, porkkanat, sipulit ym. löytyy omasta pellosta ja lihaa/kalaa saa, kunhan vaan viittii tarttua aseeseen. Ei ehkä mitään gourmet-ruokaa, mutta ainakin sitä paljon puhuttua super-foodia. Eipähän ainakaan ole lisäaineita ja muita myrkkyjä, eikä tarvii valittaa ruoan kalleudesta.

5. Rohkea rokan syö - seikkailu vaatii  myös hyppysellisen urheutta
Jos hyvä tuuri käy ja sinne Tampereelle pääsen, niin sinne lähtö vaatii rohkeutta. Suurin osa sukulaisista ja ystävistä asuu hmmm.. sanotaan vaikka Jyväskylän pohjoispuolella, joten omillanihan minä siellä olisin. En pelkää sitä, ettenkö sopeutuisi uuteen paikkaan tai saisi uusia ystäviä, mutta kyllähän sitä aina kaipaa tuttua ja turvallista. Tampere on kuitenkin monen junanvaihdon päässä kotoa, eikä sieltä ihan joka ilta pääse sukulaisia moikkaamaan.

6. Hyvä varustautuminen on puolet matkasta
Tähän voisin kirjoittaa kohdan 4. uudestaan, mutta kuuluupa tähän muutakin. Eväät on toki oltava mukana, mutta monta uutta juttua joutuu myös hankkimaan. Tuntuu ehkä hölmöltä tehdä vielä tässä vaiheessa listaa siitä, mitä pitää ostaa, mutta jotenkin ajattelen, että se helpottaa sitten sitä lopullista shoppailua. Äiti yrittää aina sanoa, ettei kaikkea tarvii olla kerralla, eikä kannata odottaa valmista kotia. Mä ajattelen vähän toisin. Jos kerralla ostaa kaiken sen tarpeellisen, niin on helpompi aloittaa oma elämä, kun mitään ei ns. puutu.

7. Seikkailu tuo uusia ystäviä, iloitse heistä
Tuon Tampereen pääsykokeen jälkeen juttelin siinä parille muulle kyseisessä pääsykokeessa käyneelle. Ennen kuin lähdin pois yliopistolta yksi näistä sitten tokaisi minulle, että "toivottavasti nähdään syksyllä". Voi että se sitten lämmitti mieltä. Vaikka olo oli tuskainen ja mieli allapäin, niin kylläpä nuo sanat piristi, muistan ne varmaan lopun ikääni. Ajattelin, ettei täältä ainakaan vaikea ole uusia kavereita saada, jos jo heti pääsykokeen jälkeen kuulee noin kivoja sanoja. Toivottavasti todellakin nähdään syksyllä! :)

8. Älä ikinä luovuta
Jos nyt ei onnista, niin jospa sitten ensi vuonna. Ruma tosiasiahan on, että nuorten syrjäytyminen sen kun kasvaa ja toiset lopulta luovuttaa siinä korkeakouluihin pyrkimisessä. Paikkoja on rajoitetusti ja vuosi vuodelta on entistä hankalampaa saada jatko-opiskelupaikkaa. Suomalaiset on kuitenkin sisukasta kansaa ja mä ainakin uskon, että jos tarpeeksi kauan jaksaa yrittää, niin kyllä se siitä onnistuu. Luovuttaa ei saa. 

9. Myös kiertotie vie perille
Viehän se tie Tampereelle toistakin kautta kun vain sitä suorinta tietä. Jos nyt satun vuoden jossain toisella paikkakunnalla asumaan, niin tuskinpa se Tampere kartalta sillä välin häviää. Kyllähän se vuoden mittainen koukkaisu vaikka Oulun kautta vie lopulta Tampereelle. 

10. Palkitse itsesi jokaisen Raparetken ja Seikkailun jälkeen
On aivan varmaa, jos sen mieluisimman opiskelupaikan saan, että palkinto on tulossa. Oikeastaan jo näiden kaikkien kevään pääsykokeiden jälkeen olen yrittänyt palkita itseäni jotenkin, vaikka sitten ihan pienesti. Mutta jos se hyväksyvä tulos tulee, niin sitten palkitsen itseni isommasti. Ensin työ ja sitten huvi, eikös se niin mene?  

Heti kun Puh näki Isot Saappaat, hän tiesi että oli odotettavissa Seikkailu, ja hän pyyhki hunajan kuonoltaan käpälänsyrjällä ja ojentautui parhaan kykynsä mukaan näyttääkseen Valmiilta Kaikkeen.

kuva: https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjgr8lZ_clL6MC9gn7ShvLJgeFY6Hsi_EeT9rv5dqnFr6KW95B8H3RepibxbksUrfyAx1bw-ugrsbFNvWchU3sqg-YSY-gYsdCev1ZOEO8nxXBqP3kfiIFGpsWfoUOaw3BA0uUfXYV2yjDg/s320/p101.jpg

torstai 23. kesäkuuta 2011

Uus vuosi, vappu ja sitten tulee juhannus

Taas on se aika vuodesta, että kansa ryyppää, polttaa saunan ja hukkuu järveen. Mikä ihana keskikesän juhla! :) No höpsistä, juhannus on varsin mukava juhla, jos osaa pitää Jumalan mielessä ja housut jalassa. Mikään jeesustelija-kukkahattutäti mä en ole, mut välillä tuntuu aika järkyttävältä se, miten tää kesä saa suomalaiset ihan sekaisin. Pitkä, kylmä ja pimeä talvi tekee kepposensa ja kun lämpömittarin lukemat hipoo +10 asteen yli, koko Suomi herää horroksesta ja pieni kansa on sekaisin kuin Haminan kaupunki.  Menee kai sitä vähemmästäkin nuppi sekaisin, kun päiviä ei erota öistä, pienet (ja vähän isommat) öttiäiset takoo lihaksiin luonnon omia relaxantteja ja yht'äkkiä ympärillä olevan maiseman väritys muistuttaa hippielokuvaa. Sitten siihen kylkeen vielä kori kaljaa, niin johan palaa kokko kirkkaasti! 

Suomessa on kolme virallista ryyppäysjuhlaa: uusivuosi, vappu ja juhannus. Parin ensimmäisen kohdalla kyllä voin tunnustaa, että se taikajuoma itsellenikin vähän paremmin maistuu, mutta tätä juhannusta en oikein ymmärrä. Okei, onhan se kiva juhlistaa keskikesää, mennä mökille ja korkata parit jos toisetkin. Itselläni juhannukseen ei kuitenkaan kuulu humalahakuisuus. Ehkä syynä siihen on tapa, jolla juhannusta yleensä tulee vietettyä.
Siihen kuuluu lähinnä sukulaisten seura, sauna, hyvä ruoka, juhannustaiat ja -tanssit. Saattaa kuulostaa tavalliselta ja jopa tylsältä, mutta itse olen ollut tyytyväinen juuri niihin juhannuksiin, jolloin tietynlainen rauha ja leppoisuus on ollut se päällimmäinen tunne. Kun liikaa viinaa ei tule juotua, mennyttä juhannusta voi muistella sitten tammikuun pakkasilla.

Jostakin syystä pidän juhannusta romanttisena ja nostalgisena juhlana. Vanhat tarinat, perinteinen savusauna ja juhannustaiat tekevät juhannuksesta juhlan, joka vie ihan toiselle aikakaudelle. Juhannustanssit ja mummolasta pengottu vanha kukkamekko kruuna koko homman. Niin ne juhannustaiat. Niitä tulee tehtyä joka juhannus, vaikka eihän ne ikinä toimi. 7 kukan tyynyn alle laittamista ja niityllä kierimistä kokeilen joka vuosi. Mikähän siinä muuten on, että näihin taikoihin liittyy poikkeuksetta melkein aina alastomuus? Ei ihmekään, että se mies, joka on tullut kylän raitilla vastaan, on tuleva sulhanen, jos on alasti siellä juoksennellut. Ei kai sitä sen jälkeen toista miestä kehtaiskaan naida! :D Sitä mä oon kanssa ihmetellyt, että harmittavan usein noissa taioissa puhutaan tulevan sulhasen haamusta. Mitä ihmettä?!? Jos siitä kerta sulhanen on tehtävä, niin ei kai kukaan hullu jo kuolleen kanssa mene naimisiin? Jos ei sitten kyseessä satu olemaan patoutunut nekrofiili tai super-rikkaan vainajan perinnönjako on kesken...  

Niin tai näin, toivotan koko kansalle ihanaa juhannusta! Älkää ottako liikaa ilolientä, polttakaa saunan nurkan sijaan vaan sitä kokkoa ja pitäkää pelastusliivit päällä, vaikkette veneilemään lähtisikään.

Kesällä kerran...


keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Alussa oli suo, kuokka ja ongelma

Blogin nimi. Mikä probleema. Kaikki hyvät on viety eikä pyörää viittis alkaa keksimään uudelleen. Pyörittelin mielessäni erilaisten biisien nimiä ja päädyin lopulta Jukka Pojan Mielihyvää-kappaleeseen. Siinäpä vasta hieno kipale ja vielä parempi nimi blogille! No jaa, vietyhän se jo oli. :D (Onnea sille, joka sen jo ennen minua keksi, hyvä nimi!)

Tästä pettymyksen syvästä suosta noustuani aloin selaamaan muita Jukkiksen biisejä ja löytyihän se sopiva sieltä kuitenkin. Sana vain. Biisinä ei nyt vedä vertoja Mielihyvälle, mutta blogin nimenä sitäkin parempi. "Sana vain" kuvaa aika hyvin sitä, mitä tältä blogin kirjoittamiselta haen. Ne sanat, joita tänne kirjoitan, ovat vain sanoja, ei sen enempää. Vielä en tiedä sen syvempää tarkoitusta tälle uudelle projektille, tuleeko tästä sitten lifestyle-, muoti-, vai jokuihanmuublogi sen saa aika näyttää. Jos tätä joku hassu tyyppi sattuu lukemaan, niin mikäs siinä. Tervetuloa vaan! :)